Siirry pääsisältöön

Laupias samarialainen



Muutama viikko sitten käsittelin kakkosluokkalaisten oppilaiden kanssa uskontotunnilla tarinaa laupiaasta samarialaisesta. Tarinan kerronta otti lapset mukaansa, päästiin lähelle elämän isoja kysymyksiä tämän parituhattavuotta vanhan Raamatunkertomuksen parissa. 


Ihmettelyä ja keskustelua tarinan jälkeen riitti. Miksi pappi ja leeviläinen jättivät puolikuolleen miehen makaamaan tielle ja menivät hänen ohi kuntoaan tarkastamatta? Miten itse olisin toiminut? Mikä tarinan ohikulkevilta henkilöiltä puuttui? Mikä sai samarialaisen pysähtymään ja auttamaan henkihieverissä maannutta vierasta?

Keskustelemalla saatiin selville, että rakkaus toista ihmistä kohtaan oli puuttuva palanen. Ohikulkijat eivät rakastaneet lähimmäistään niin kuin he rakastivat Jumalaa ja itseään. He eivät asettuneet lähimmäisensä asemaan eivätkä toimineet niin kuin lähimmäisen asemassa ollessaan olisivat toivoneet ohikulkijan tekevän.

Tarinan vertauksen sisältö on nykypäivänä aina vaan ajankohtaisempi. Menemmekö ohi vai pysähdymmekö? Todellinen lähimmäisenrakkaus ulottuukin paljon laajemmalle, kuin vain omiin ystäviin ja perheenjäseniin.

Miksi tarina tuli mieleeni nyt? Alkukuusta kävin SPR:n EA2-kurssin ja tarinan opetus tuli mieleeni, kun kurssilla pohdittiin toimintatapoja nähdessämme tienposkessa makaavan ihmisen.
Maassa makaavan ulkonäkö saattaa viitata laitapuolen kulkijaan, joka ensiajatukselta on juonut itseltään tolkun pois. Hän saattaa kuitenkin olla myös saanut sairaskohtauksen, ja on nopean sairaalahoidon tarpeessa. Ensiapukurssi on käyty ja taito maallikkoelvytykseen on olemassa. Ilman lähimmäisenrakkautta tuo henkiä pelastava taito on vain merkintä kortissa.

Kun näen apua tarvitsevan, kävelenkö ohi vai pysähdynkö auttamaan? Ajankohtainen kysymys, johon oikea vastaus löytyy jo parin tuhannen vuoden takaa.





6.–12.5. vietetään Punaisen Ristin viikkoa kaikkialla maailmassa. Tänä vuonna korostetaan ensiaputaitojen tärkeyttä.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Liikettä nivusiin

Liikunnan lisääminen arkeen on asia, josta ei voi liikaa puhua aikana, jolloin lapset ja aikuiset liikkuvat arjessa yhä vähemmän. Urheiluseuroissa liikkuminen ohjatun liikunnan parissa on kasvamaan päin, mutta drop out-ikä on alenemassa ja vallalla on istumisen kulttuuri. Istumme yli puolet valveillaoloajasta. 
Vähäisen liikkeen vaikutukset kansanterveyteen ovat huomattavat. Terveytemme vaatii liikkeen lisäämistä ja toimenpiteitä istumisen vähentämiseksi olisi saatava aikaan kaikilla tasoilla. 
Toimintakulttuurien muutokset ovat monesti hitaita, mutta mahdollisia ja vaativat toteutuakseen päätöksiä ja tahtotilaa asian korjaamiseksi. 
Kouluissa on kautta aikojen istuttu lähes paikoillaan kaikki oppitunnit välituntien tauottaessa hetkellisesti istumista. 
Omassa luokassani aamut aloitetaan reippaalla hyvän huomenen toivotuksella seisoen. Ja kun yleensä opettaja pyytää lapsia istumaan, meillä todetaan, että saa jäädä myös seisomaan. Moni haluaa jäädä.
Luokassani on jo useamman vuoden aj…

Kirjastopalveluista ja lukemisesta

Minusta on ilmeisesti tullut jankuttaja. Jaksan toistaa lukemisesta kysymistä ja keskustella lukemisesta loputtomiin.

Vanhempaintapaamisestani ei pääse huoltaja pois ellei ole kattavasti määritellyt lapsen lukemista kotona ja myöskin sovittu toimenpiteistä, miten lukemista voidaan tarvittaessa tehostaa. Jankutus kannattaa, sillä sujuva lukeminen on ensiarvoisen tärkeä taito ei vain koulussa, vaan koko elämässä pärjäämisen kannalta.

Lukemaan oppii vain lukemalla ja sujuva lukeminen saavutetaan lukemalla paljon. Asia, josta kannattaa jankuttaa, sillä olen omin silmin nähnyt vuosien varrella, mitkä ovat lukevan lapsen vahvuudet. Lapsen kannustaminen lukemaan on satsaus hänen tulevaisuuteen. Kirjaimellisesti.


Ensiarvoisen tärkeää on, että lapsella on pääsy kirjastoon kirjojen ja lukemisen mahdollistavan aineiston äärelle. Kunnan tulee tarjota kirjastopalvelut helposti saatavasti lähikirjastoina ja kirjaston käytön tulee pysyä maksuttomana. Siten mahdollistetaan kaikille lapsille mahdolli…

Viimeinen kampanjapäivä ja kiitos!

Upea aurinkoinen viimeinen kampanjapäivä sujui iloisissa tunnelmissa. Aamu alkoi esitteiden jaolla jatkuen ihmisten tapaamisilla K-Supermarket Hirvensalon edustalla. Hirvensalosta matka jatkui keskustaan, jokirantaan ja kaupungintalon pihalle, jossa oli Kokoomuksen lättykestit. Tiimiä oli myös Yliopistonkadun vaalimökillä sekä mainosten jaossa. Illalla vielä jaoimme viimeiset mainokset.

Paljon kohtaamisia, ihmisten kuulemista. Se on tässä kampanja-ajassa ollut parasta. Kuunteleminen.




Puheenjohtaja Petteri Orpo saapui vielä tsemppaamaan meitä keskustaan. Onnea on kun puolueella on hyvä puheenjohtaja. Petterille iso kiitos!


Ike kävi myös tervehtimässä.


Kuvassa tiimiäni, ihana Rita on upeasti huolehtinut päivystyksestä Yliopistonkadun vaalimökillä.

Kiitollisella mielellä kuluneesta keväästä ja kaikista hyvistä kohtaamisista ja ihmisistä, jotka ovat pyyteettömästi käyttäneet omaa vapaa-aikaansa tehden vaalityötäni. Koen olevani onnekas ja etuoikeutettu. Lupaan käyttää saamaani luottamus…