Siirry pääsisältöön

Ruutuaikaa -mutta millaista?

Nykyaikana taitaa olla niin, että lapset viettävät yhä nuorempana erilaisten pelisovelluksien, netin ja television ääressä aikaa paljon enemmän kuin perheensä aikuisten kanssa. Tämä tosiasia ei varmastikaan voi olla vaikuttamatta heidän kehitykseensä. Ennen käytösmallit hyvässä ja pahassa opittiin läheisiltä aikuisita heidän käytöstään seuraamalla, nykyään malleja ovat luomassa erilaiset täysin kuvitteelliset hahmot tv:n sarjoista, elokuvista ja peleistä.

Nämä tarjolla olevat mallit ovat melkoisen kaukana oikeasta maailmasta. Usein ne ovat erittäin väkivaltaisia ja ihannoivat ulkoista kauneutta, sallivat kiusaamisen ja lisäksi ihmisten kaikenlainen lokerointi on niissä ihan arkipäivää. Lasten agresiivisuus ja levottomuus on lisääntynyt käsi kädessä mediamaailman kasvun kanssa ja siitä kumpuaa varmasti vaikutuksia myös ympäristöömme, jossa me kaikki ja erityisesti lapset vasta kehittyvien aivojensa kanssa elämme.

Kaikki nämä asiat herättävät huolta, mutta erityisesti mietityttää väkivalta, jota tarjotaan aivan normaalina ratkaisuna kaikkiin ongelmiin varsinkin peleissä ja ohjelmissa. Peleissä ja ohjelmissa on merkitty ikärajoitukset, joita noudattamalla saadaan pahimmat kohdat estettyä lapsilta, mutta kuinka monessa kodissa niitä aivan aikuisten oikeesti noudatetaan?

Se että yritettäisiin jotenkin poistaa tätä ongelmaa, ei liene mitenkään realistista. Kaikki nuo sovellukset ja viihde ovat tulleet jäädäkseen. Tärkeämpää onkin herätellä keskustelua asian tiimoilta.

Missä menee lastenohjelmat tänäpäivänä? Entä ohjelmien taso ylipäätään? Miksi katsomme iltaisin viihteenä asioita, joita oikeassa elämässä paheksumme työpaikka- tai koulukiusaamisena? Millaisia sääntöjä asian suhteen luomme lapsillemme? Voisimmeko vanhempina vetää asiassa yhtä köyttä ja luoda ratkaisumalleja yhdessä?

 Lapsien mukaanottaminen keskusteluun, millainen ruutuaika ylipäätään on katsomisen arvoista, voisi olla hedelmällistä. Kannattaako väkivaltaviihteelle suoda minuutteja omasta elämästään? Tarvisemmeko oikeasti yhden murhan illassa?

Olen katsonut paljon lastenohjelmia, enkä ole kaikkien kanavien sisältöön lainkaan tyytyväinen. Välillä on meno niin hurjaa, että päätä pyörryttää. Pikku Kakkosen sisältö on onneksi pysynyt tuttuna ja turvallisena vuodesta toiseen. Arvostan suuresti, että väkivallattomuus on heillä pysynyt ohjenuorana ja toivottavasti tämä linja pitää myös jatkossa ja muutkin ohjelmantuottajat suuntautuisivat enemmän samaan suuntaan. Moni aikuisille suunnattu ohjelma onkin sitten ihan oma lukunsa, kuitenkin valittettavan monen pienen katsojan arkea -ilman aikuista.

Ihanaa oli, kun oma lapseni totesi eräästä Pikku Kakkosen piirretystä lastenohjelmasta, että tässä on äiti aina joku opetus. Lapsikin oli sen huomannut ja pistänyt merkille. Rauhallista ja viisasta ohjelmaa on lapsen ilo katsoa ja ottaa oppia.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Liikettä nivusiin

Liikunnan lisääminen arkeen on asia, josta ei voi liikaa puhua aikana, jolloin lapset ja aikuiset liikkuvat arjessa yhä vähemmän. Urheiluseuroissa liikkuminen ohjatun liikunnan parissa on kasvamaan päin, mutta drop out-ikä on alenemassa ja vallalla on istumisen kulttuuri. Istumme yli puolet valveillaoloajasta. 
Vähäisen liikkeen vaikutukset kansanterveyteen ovat huomattavat. Terveytemme vaatii liikkeen lisäämistä ja toimenpiteitä istumisen vähentämiseksi olisi saatava aikaan kaikilla tasoilla. 
Toimintakulttuurien muutokset ovat monesti hitaita, mutta mahdollisia ja vaativat toteutuakseen päätöksiä ja tahtotilaa asian korjaamiseksi. 
Kouluissa on kautta aikojen istuttu lähes paikoillaan kaikki oppitunnit välituntien tauottaessa hetkellisesti istumista. 
Omassa luokassani aamut aloitetaan reippaalla hyvän huomenen toivotuksella seisoen. Ja kun yleensä opettaja pyytää lapsia istumaan, meillä todetaan, että saa jäädä myös seisomaan. Moni haluaa jäädä.
Luokassani on jo useamman vuoden aj…

Kirjastopalveluista ja lukemisesta

Minusta on ilmeisesti tullut jankuttaja. Jaksan toistaa lukemisesta kysymistä ja keskustella lukemisesta loputtomiin.

Vanhempaintapaamisestani ei pääse huoltaja pois ellei ole kattavasti määritellyt lapsen lukemista kotona ja myöskin sovittu toimenpiteistä, miten lukemista voidaan tarvittaessa tehostaa. Jankutus kannattaa, sillä sujuva lukeminen on ensiarvoisen tärkeä taito ei vain koulussa, vaan koko elämässä pärjäämisen kannalta.

Lukemaan oppii vain lukemalla ja sujuva lukeminen saavutetaan lukemalla paljon. Asia, josta kannattaa jankuttaa, sillä olen omin silmin nähnyt vuosien varrella, mitkä ovat lukevan lapsen vahvuudet. Lapsen kannustaminen lukemaan on satsaus hänen tulevaisuuteen. Kirjaimellisesti.


Ensiarvoisen tärkeää on, että lapsella on pääsy kirjastoon kirjojen ja lukemisen mahdollistavan aineiston äärelle. Kunnan tulee tarjota kirjastopalvelut helposti saatavasti lähikirjastoina ja kirjaston käytön tulee pysyä maksuttomana. Siten mahdollistetaan kaikille lapsille mahdolli…

Viimeinen kampanjapäivä ja kiitos!

Upea aurinkoinen viimeinen kampanjapäivä sujui iloisissa tunnelmissa. Aamu alkoi esitteiden jaolla jatkuen ihmisten tapaamisilla K-Supermarket Hirvensalon edustalla. Hirvensalosta matka jatkui keskustaan, jokirantaan ja kaupungintalon pihalle, jossa oli Kokoomuksen lättykestit. Tiimiä oli myös Yliopistonkadun vaalimökillä sekä mainosten jaossa. Illalla vielä jaoimme viimeiset mainokset.

Paljon kohtaamisia, ihmisten kuulemista. Se on tässä kampanja-ajassa ollut parasta. Kuunteleminen.




Puheenjohtaja Petteri Orpo saapui vielä tsemppaamaan meitä keskustaan. Onnea on kun puolueella on hyvä puheenjohtaja. Petterille iso kiitos!


Ike kävi myös tervehtimässä.


Kuvassa tiimiäni, ihana Rita on upeasti huolehtinut päivystyksestä Yliopistonkadun vaalimökillä.

Kiitollisella mielellä kuluneesta keväästä ja kaikista hyvistä kohtaamisista ja ihmisistä, jotka ovat pyyteettömästi käyttäneet omaa vapaa-aikaansa tehden vaalityötäni. Koen olevani onnekas ja etuoikeutettu. Lupaan käyttää saamaani luottamus…