Siirry pääsisältöön

Ulkoleikkien riemua

Muutaman kerran tässä loppuvuonna on tullut lunta tänne eteläänkin. Ikään kuin ollaan saatu näyte siitä, millaista voisi olla, jos meillä olisi valkea talvi. Lapset kirmaisivat pihalle ilman eri kehotusta niin, että syömään saisi oikein kutsua ja vielä useampaan otteeseen ennen kuin tultaisiin sisälle lumisena ja punaposkisena. Pihoilta kuuluisi lasten leikin, ilon ja riemun ääniä iltaan asti.

Lumiset talvet olisivat eittämättä lasten pihaleikkien ja samalla ulkoliikunnan pelastus. Valitettavasti säiden haltija on kääntynyt meidän toiveitamme vastaan tavalla, joka ei mitenkään edistä hyvinvointiamme. Lumeton joulukuu onkin enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Pimeät ja kuraiset pihat eivät houkuttele ketään lähtemään ulos.

Omat lapsuuden talvet ovat kaikessa lumisuudessaan lämmittävä muisto, jonka soisi nykylapsienkin kokevan ja piirtävän omaan muistiin valoisaksi ja onnelliseksi jäljeksi.

 Koska kaikki kuitenkaan eivät voi muuttaa Lappiin lumen perässä tai muuten vaan tehdä vedestä lunta, jää jäljelle hyvien olosuhteiden luominen leikille ja liikkeelle.

Lopulta kuitenkaan viimekädessä ei ole kyse siitä, millainen on ulkona vallitseva säätila. Enemmänkin on kyse siitä, että lapsi saa leikkiä lasten leikkejä ja liikkua riittävästi. Säästä huolimatta.

Tähän tarvitaan meitä aikuisia avuksi. Meidän tulee luoda hyvät puitteet leikille ja liikunnalle. Tähän ei tarvita rahaa, mutta sitäkin enemmän läsnä olevaa aikuista ja rajoituksiakin ainakin varsinaisten aikavarkaiden, pelien ja internetin osalta. Nämä sinänsä viihdyttävät laitteet ja ohjelmat vievät ison osan vanhempien ja lasten yhteisestä ajasta.

Erilaisilla elektronisilla laitteilla on tänä päivänä niin suuri vetovoima, että lapsi voi unohtaa itsensä koneen ääreen pelaamaan tuntikausiksi. On aikuisen paikka sanoa milloin pelaaminen riittää ja myös pitää säännöistä kiinni.

Sateinen ja kurainenkaan sää ei oikeastaan haittaa, jos on oikeanlaiset varusteet ja innostunut mieli. Voisiko jopa olla, että lasten ulkoliikunnan ja -leikin esteenä olemmekin me aikuiset? Liikkuvan lapsen tukena ja mallina on kuitenkin liikkuva aikuinen.

Pihalla voi liikkua ja leikkiä aikuiset ja lapset yhdessä. Lasten kanssa voisi yhdessä miettiä, minkälainen liikkuminen olisi koko perheelle mukavaa. Lapset kun suorastaan nauttivat oman aikuisensa seurasta. Myös huonolla säällä ulkoilusta tulee suorastaan hauskaa, kun aikuisella on aikaa lapselle ilman kaikkea muuta puuhaa, joka helposti sisällä vie aikaa yhteiseltä tekemiseltä.

Leikki itsessään on katoavaa kansanperinnettä. Entisajan kunnon pihaleikit ovat enää haalistuneita muistoja, joiden soisi tulevan uudestaan muotiin. Näissä  leikeissä kun tulee huomaamattaan harjoitettua monenlaisia elämän tärkeitä taitoja liikkumisen ohella.

Toivoisinkin, että vanhemmat ja isovanhemmat ottaisivat asiakseen opettaa omia lapsuuden perinne- ja pihaleikkejä lapsilleen. Näistä leikeistä nauttisivat varmasti kaikki iästä riippumatta.

Pieni hetki aikuiselle on iso hetki lapselle. Pidetään liike käynnissä, säästä riippumatta.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Liikettä nivusiin

Liikunnan lisääminen arkeen on asia, josta ei voi liikaa puhua aikana, jolloin lapset ja aikuiset liikkuvat arjessa yhä vähemmän. Urheiluseuroissa liikkuminen ohjatun liikunnan parissa on kasvamaan päin, mutta drop out-ikä on alenemassa ja vallalla on istumisen kulttuuri. Istumme yli puolet valveillaoloajasta. 
Vähäisen liikkeen vaikutukset kansanterveyteen ovat huomattavat. Terveytemme vaatii liikkeen lisäämistä ja toimenpiteitä istumisen vähentämiseksi olisi saatava aikaan kaikilla tasoilla. 
Toimintakulttuurien muutokset ovat monesti hitaita, mutta mahdollisia ja vaativat toteutuakseen päätöksiä ja tahtotilaa asian korjaamiseksi. 
Kouluissa on kautta aikojen istuttu lähes paikoillaan kaikki oppitunnit välituntien tauottaessa hetkellisesti istumista. 
Omassa luokassani aamut aloitetaan reippaalla hyvän huomenen toivotuksella seisoen. Ja kun yleensä opettaja pyytää lapsia istumaan, meillä todetaan, että saa jäädä myös seisomaan. Moni haluaa jäädä.
Luokassani on jo useamman vuoden aj…

Kirjastopalveluista ja lukemisesta

Minusta on ilmeisesti tullut jankuttaja. Jaksan toistaa lukemisesta kysymistä ja keskustella lukemisesta loputtomiin.

Vanhempaintapaamisestani ei pääse huoltaja pois ellei ole kattavasti määritellyt lapsen lukemista kotona ja myöskin sovittu toimenpiteistä, miten lukemista voidaan tarvittaessa tehostaa. Jankutus kannattaa, sillä sujuva lukeminen on ensiarvoisen tärkeä taito ei vain koulussa, vaan koko elämässä pärjäämisen kannalta.

Lukemaan oppii vain lukemalla ja sujuva lukeminen saavutetaan lukemalla paljon. Asia, josta kannattaa jankuttaa, sillä olen omin silmin nähnyt vuosien varrella, mitkä ovat lukevan lapsen vahvuudet. Lapsen kannustaminen lukemaan on satsaus hänen tulevaisuuteen. Kirjaimellisesti.


Ensiarvoisen tärkeää on, että lapsella on pääsy kirjastoon kirjojen ja lukemisen mahdollistavan aineiston äärelle. Kunnan tulee tarjota kirjastopalvelut helposti saatavasti lähikirjastoina ja kirjaston käytön tulee pysyä maksuttomana. Siten mahdollistetaan kaikille lapsille mahdolli…

Viimeinen kampanjapäivä ja kiitos!

Upea aurinkoinen viimeinen kampanjapäivä sujui iloisissa tunnelmissa. Aamu alkoi esitteiden jaolla jatkuen ihmisten tapaamisilla K-Supermarket Hirvensalon edustalla. Hirvensalosta matka jatkui keskustaan, jokirantaan ja kaupungintalon pihalle, jossa oli Kokoomuksen lättykestit. Tiimiä oli myös Yliopistonkadun vaalimökillä sekä mainosten jaossa. Illalla vielä jaoimme viimeiset mainokset.

Paljon kohtaamisia, ihmisten kuulemista. Se on tässä kampanja-ajassa ollut parasta. Kuunteleminen.




Puheenjohtaja Petteri Orpo saapui vielä tsemppaamaan meitä keskustaan. Onnea on kun puolueella on hyvä puheenjohtaja. Petterille iso kiitos!


Ike kävi myös tervehtimässä.


Kuvassa tiimiäni, ihana Rita on upeasti huolehtinut päivystyksestä Yliopistonkadun vaalimökillä.

Kiitollisella mielellä kuluneesta keväästä ja kaikista hyvistä kohtaamisista ja ihmisistä, jotka ovat pyyteettömästi käyttäneet omaa vapaa-aikaansa tehden vaalityötäni. Koen olevani onnekas ja etuoikeutettu. Lupaan käyttää saamaani luottamus…